Olipa kerran kolme pientä porsasta, jotka asuivat onnellisina metsässä äitinsä kanssa. He olivat kasvaneet isoiksi, ja eräänä päivänä he päättivät rakentaa omat talonsa ja elää itsenäisesti.

Ennen kuin he lähtivät, äiti antoi heille hyvin tärkeän neuvon:

— Rakkaat lapseni, muistakaa että metsässä asuu hurja susi. Rakentakaa talonne huolella ja ahkeruudella, jotta pysytte aina turvassa.

Kolme pientä porsasta lupasivat olla varovaisia ja lähtivät matkaan.

Ensimmäinen porsas oli hyvin iloinen, mutta myös hieman laiska. Hän halusi saada talonsa nopeasti valmiiksi voidakseen leikkiä, laulaa ja levätä, joten hän päätti rakentaa talon oljista.

— Oljet ovat kevyitä ja helppoja kasata, hän sanoi tyytyväisenä. — Hetkessä saan taloni valmiiksi.

Niinpä ensimmäinen porsas sai talonsa nopeasti valmiiksi ja alkoi soittaa huilua, tyytyväisenä siitä, että oli saanut työnsä niin pian tehdyksi.

Toinen porsas ei hänkään halunnut tehdä liikaa työtä. Hän ajatteli, että puutalo olisi olkista lujempi, mutta nopea rakentaa.

— Muutamalla tukilla ja oksalla saan mainion talon, hän sanoi.

Hän ahkeroi jonkin aikaa ja päästyään valmiiksi meni leikkimään pikkuveljensä kanssa.

Kolmas porsas oli sen sijaan kärsivällinen ja ahkera. Hän tiesi, että hyvän talon rakentamiseen menee aikaa, mutta turvallisuus oli tärkeää.

— Minä rakennan taloni tiilistä, hän sanoi. — Se vaatii enemmän työtä, mutta siitä tulee vahva ja kestävä.

Hänen veljensä nauroivat hänelle.

— Tulet viipymään siinä kauan! — sanoi ensimmäinen porsas.

— Me olemme jo valmiita ja voimme leikkiä, lisäsi toinen.

Mutta kolmas porsas ei antanut vakuuttaa itseään, vaan jatkoi tiilien asettamista, rakensi seinät, oven, ikkunat ja vahvan savupiipun huolellisesti.

Tunnit kuluivat, ja lopulta talo oli valmis. Se oli upea, tukeva ja turvallinen.

Eräänä päivänä, kun porsaat lepäsivät, saapui paikalle hurja susi. Sillä oli kova nälkä ja nähdessään olkitalon, se lähestyi sitä hiljaa.

Se koputti oveen ja sanoi matalalla äänellä:

— Pikku porsas, pikku porsas, päästä minut sisään.

Ensimmäinen porsas vastasi peloissaan:

— Ei, ei, en päästä sinua sisään!

Silloin susi näytti hampaitaan ja sanoi:

— Sitten minä puhkun, puhkun ja puhallan talosi kumoon.

Susi veti keuhkoihinsa ilmaa, puhalsi niin kovaa kuin pystyi ja olkitalo lensi ilmaan.

Ensimmäinen porsas juoksi niin nopeasti kuin pystyi veljensä puutaloon.

Pian susi saapui myös toisen talon luokse.

Kaksi porsasta juoksi suoraan isoveljen tiilitaloon, josta he viimein löysivät turvan.

Susi yritti kaataa vankan tiilitalon puhaltamalla kerran toisensa jälkeen, mutta ei saanut liikautettua ainuttakaan tiiltä.

Vihainen susi päätti hivuttautua alas savupiipusta. Mutta kolmas porsas oli laittanut suuren padan tulelle juuri sen alle.

Susi putosi savupiipusta, tunsi kuuman padan ja kiiruhti peloissaan metsään. Se ei enää koskaan häirinnyt kolmea veljestä.

Kaksi nuorempaa porsasta ymmärsivät nyt, mitä arvokasta isoveli oli yrittänyt opettaa heille.

— Olit oikeassa, he sanoivat. — Kaikkea ei pidä tehdä nopeasti ja ilman työtä.

Kolmas porsas hymyili ja halasi veljiään.

Siitä päivästä lähtien kolme pientä porsasta eli onnellisina ja turvassa muistaen, että hyvin tehty työ, kärsivällisyys ja vastuullisuus auttavat selviytymään kaikista vaikeuksista.

Ja niin satu loppui tähän.